100 000 euroa ei ole riski levybisneksessä, päinvastoin!

Hienoa, että Jari Sillanpää käyttää varallisuuttaan tallennetuotantoon, sillä se on parasta mitä vapaalla pääomalla saattaa nyt tehdä. Viihde on luontokuormatonta teollisuutta ja sen eri palveluketjut tarjoavat tuhansille työtä. Musiikki on ihmisille terapiaa ja evergreenit jatkavat sitä vuosikymmeniä. Eikä tarvitse myydä kuin 10 000 levyä vuosittain 10 vuoden ajan, niin 100 000 euron tuotantokulu per myyty levy on vain euron levyltä. Kuluttajahinnan voisi näin laskea jopa 5 euroon, koska Gramex, Internet yms. tulot ovat jo liikevoittoa ja kuten Jari itsekin sanoi, hanke tukee hänen tulevia esityksiään.

Suomalaisten tuottamat teosoikeudet jauhavat rahaa kansantalouteemme useita kymmeniä vuosia. Pikku miinuksena Jarille, että myös tuotanto olisi voitu tuottaa ihan yhtä laadukkaasti suomalaismuusikoilla, vaikka toki ymmärrän Abbey Roadin PR arvon.

Tallennetuotanto sikiää erilaista työtä, joten tekemättömyys on suurin riski. Suomi päästi toimialaherruuden yrityskaupoissa ulkomaisille yhtiöille ja sen haittaa kasvattaa Opetus- sekä Työ- ja elinkeinoministeriön keskinäinen kauna teollisten tekijänoikeuksien hallinnasta. Kenellekään ei kuulu synnyttää arvonmääritystä ja rahoitustuotantoa luovalle taloudelle. Eikö viihde ole työtä ja elinkeinoa? Onko helpompi kanavoida rahaa työttömyyteen kuin uskoa viihdeammattilaisten työn arvoon? Ei talojakaan käteisellä rakenneta! Musiikkia ei voi synnyttää ellei ole vapaata varallisuutta tai tuotannon takaisinmaksunaikaista rahoitusta.

Kilpailun puuttuessa monikansalliset monopolit suoltavat ylihintaisia kvartaalihittejään ja tappavat niitä arkistoihin tekijänoikeustuloa kerryttämään. Mikä pahinta, ne ovat onnistuneet luomaan tekijänoikeustuloista itselleen tuotantotukiautomaatin. Rikas omaehtoinen suomalainen uustuotanto häipyy päivä päivältä arvostuksen ja rahoituksen puutteessa olemattomiin. Nälkiintynyt suomalainen viihdeväki on ajettu sisällissotimaan portsarirahoista, jotta iso pääoma voi rauhassa tutkainten alapuolella ulosmitata kansaltamme lisää pääomia ja iloja.

Poptori Oy

Erkki Puumalainen

Toimitusjohtaja

Onko sittenkin toivoa?

Kiitän Ninaa rohkeudesta murtaa vaikenemisen muuria ja avata keskustelua henkisen pääoman hyvinvoinnista Suomessa. Vaikka tilaisuudessa ei syntynyt tulosta, ei ehkä edes konsensusta, niin ilmiselväksi tuli, että ”rajoittamatonta” puheaikaa tarvitaan huikeasti lisää. Ihmiset eri viihteen aloilla ovat aidosti huolissaan ja tekevät tosissaan työtään.

Pelkään koetun epäoikeudenmukaisuuden olevan jopa niin mittavaa, että kukin läsnä olleista saadessaan nykylähtökodissa vallan, ajaisi toimialan uuteen kriisiin liian yksipuolisella katsantokannallaan. Viihde on palveluketju, joka katkeaa riippumatta siitä, kuka kulloinkin haluaa olla liian ahne ja itsekäs. Jos suomalainen viihde ei osaa ketjuuntua (vrt. verkostoitua), se kuolee. Ei monikansallisten jättien kuulu ajatella meidän hyvinvointiamme. Heidän työnsä on tavoitella yksinomaan meidän rahojamme ja se tapahtuu parhaiten suojaamalla omistus- ja tekijänoikeudet ja luulottelemalla, että se on myös meidän etumme. Kannattaa muistaa, että Fazer-kaupan jälkeen 1993 he omistavat lähes koko kulttuurihistoriamme.

Uustuotannosta halutaan tinkiä ja fyysinen työ pyritään minimoimaan. Suomalaisten miljardien eurojen panostus n.15 milj. CD-soittimeen tehdään arvottomaksi ja valtion sekä Esek miljoonatuet puhalletaan ulkomaille. Verotusluontoisia yksilöimättömiä tekijänoikeuskantoja pyritään lisäämään järjestövoimin, eikä ihme, sillä järjestöillä on huikea 15 % kate ”ryöstösaaliista”. Tässä yhtälössä yksittäisen suomalaisen tekijän etu ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun tekijänoikeuslainsäädäntöä kehitetään yksistään suurten globaalien yhtiöiden aloitteista, on edunsaajina neljä jättiyritystä. Oikeuksien omistaminen on jo nyt satoja kertoja isompi bisnes kuin työtä tarjoava uustuotanto.

Tekijänoikeus ei ole yksistään kyllä tai ei asia. ”Liiku bussilla tai kävele, syö riisiä tai kuole ja ota tai jätä” sanelut eivät kuulu demokratiaan. Ääriliike tuhoaa, se on nähty nyt myös musiikissa. Vaikka kriittisyys leimataan kapinallisuudeksi, se on pienen kulttuurin elinehto. Aina on oltava vaihtoehtoja ja niitä tulee myös käyttää.

Poptori Oy
Erkki Puumalainen
toimitusjohtaja

Viihteen kotimaisuustalkoot tervehtii tällaista EU-vaalitapahtumaa… kaikki kynnelle kykenevät mukaan!

Nettipiratismi – Piratismia vai oivallinen markkinakeino?

Tekijänoikeuslaki polkee kansalaisoikeuksia ja loukkaa oikeudentajuamme. Emmekö välitä? Onko oikein, että nuorisomme kriminalisoidaan kulttuuritottumustensa vuoksi, koska ylikansalliset tuotantoyritykset ja erilaiset etujärjestöt lobbareineen vaativat tätä?

Onko oikein, että epäkaupallisesta tiedostonjakamisesta jaetaan kovemmat rangaistukset kuin raiskauksesta?

Tervetuloa keskustelemaan tekijänoikeuslaistamme, joka polkee yksilönoikeuksia ja loukkaa vapauttamme tavalla, jota Itä-Saksan Stasi olisi kadehtinut!

Tilaisuuden järjestää Nina af Enehjelm (RKP:n EU-parlamenttiehdokas n:o 129), joka täten toivottaa teidät tervetulleeksi keskustelemaan tai vain kuuntelemaan! Tilaisuus on kaikille avoin. Ennakkoilmoittautuminen on toivottavaa, mutta ei pakollinen.

Aika on siis maanantaina 1.6.2009 klo 15-17.30
ja paikka Helsingissä Diana Auditoriossa osoitteessa Erottajankatu 5.

Nina af Enehjelm
040 547 4696
ninaafenehjelm@gmail.com

TYÖTÄ PERKELE!

Viihteen suurin vastus on viranomainen. Taustalla lienee opetusministeriön (OPM) ja työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) jäsentenvälinen, vai peräti kosto, kun TEM ei saanut hallittavakseen teollisia tekijänoikeuksia. Sen seuraus on ihmisarvoa alentavaa hevosenleikkiä. Luovan työn lopputulos on niin arvokas, että oikeusministeriö on työskennellyt vuosikymmenet luodakseen sen tekijänoikeuksille suojaa. OPM panostaa satoja miljoonia luovien alojen koulutushaaroihin. Silti TEM, jonka tehtävä olisi luoda kalliisti koulutetun työvoiman työllistämisen edellytykset, ei näe immateriaalisella omaisuudella rahoituksen arvopohjaa.

Sen sijaan kaikenlaiset tuet, jotka palvelevat vain keinottelijoita lisääntyvät. Valtion kuuluu olla mukana kulttuurin riskituotannoissa, mutta ei se saa levitellä rahoja farisealaisesti kabineteissa. Kaikille töille, joille löytyy 50 % riskinjakaja pitää saada sen takaisinmaksuaikaa vastaava laina. Jos tuote menestyy raha palaa kiertoon, jos ei, syntyy työllistämis- ja kulttuuriperusteinen riskisijoitus. Esim. Mannerheim elokuva, josta suomalaiset eivät saaneet taloudellisista syistä itse päättää, on suora tappio kulttuurillemme. Sen lähes koko budjetti olisi työtä, joka kartuttaa tekijöidensä ammattitaitoa ja rikastaa kotimaista kulttuuritarjontaa. Vain murto-osa häviää räjähteinä ilmaan. Nyt niilläkin lipputuloilla kartutetaan Hollywood-elokuvien kassaa.

Aikansa talouskohuelokuva Tuntematon Sotilas, on nyt tullut maksamaan 10 senttiä per katsoja, eikä sen arvo ole vieläkään hävinnyt. Kymmenet tuhannet koulutetut luovan työn ammattilaiset taistelevat pizzerian työpaikoista todellisten tarvitsijoiden kanssa vain valtiovallan kovakorvaisuuden vuoksi. Valtio on siirtänyt itselleen kuuluvan vastuun järjestöille, eikä Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry. esitä luovan työn rahoitusta ongelmana, koska pääomitetulla ulkomaisella teollisuudella on siellä 90 % komentovalta. Rahoituksen puute on paras keino poistaa kotimaiselta toiminnalta kilpailuedellytykset. Tekijänoikeudet edustavat maamme henkistä pääomaa. Niiden omistukseen tulisi luoda jopa ulkomaalaispykälä, mutta vähintään ymmärrys niiden luontokuormattomaan työllistämiseen ja taltioimisen välttämättömyyteen.

-Erkki Puumalainen

Voimia demokratialle Mepit!

Tekijänoikeusjärjestöt kantelivat Vanhaselle, Kataiselle ja Wallinille, kun Suomen mepit aktivoivat EU parlamenttia vastustamaan tekijänoikeuksien jatkamista. Hyvä mepit, liiketoimena neljän jättiyhtiön saamaa ylivaltaa maailman levybisneksessä voi kunnioittaa, mutta ei sille politiikkaa voi alistaa! Lakiesityksen tavoite on turvata 60- ja 70-lukujen kulta-aikojen monopoli. Tällainen peruste ei kestä, eikä jo alunperin ylilyövän 95 vuoden suoja-ajan lyhentäminen muuta sitä. Kompromissi 70 vuoteen todistaisi vain lobbareiden älyllistä ylivaltaa.


Suoja-aika on tulonsiirtoa kansalta Amerikan suurkapitalismille

Politiikan helmasynti on uskoa järjestöihin. Tekijänoikeusjärjestöillä on 15 % intressi "ryöstösaaliista" ketunhäntänä kainalossa. Käsittämätön provisio pelkästä rahanvälitystyöstä!? Kulta-ajat suojattiin 25 vuoden jatkolla jo 90-luvun alussa, kun jätit olivat saaneet maailman levyfirmat haltuunsa. Kansanomaisuudeksi kuuluneet oikeudet nostivat niiden omistuksen arvoa satoja miljardeja euroja! Yhdenkään muusikon tai pientuottajan ei ole voitu osoittaa hyötyneen jatkoajasta. He voivat huonommin kuin ikinä, sillä lainmuutos käynnisti silmittömän ulosmittaamisen musiikin käyttäjiltä. Jokainen joutui ”verolle pantavaksi”, käyttö väheni ja levybisnes kuihtui. Järjestöt ja jätit silti porskuttelevat alati kasvavilla tekijänoikeusverotuloilla.


Suljetut järjestöt eivät ole demokratia

Levybisneksen työnantaja- ja työntekijäleiri toimivat harmonisesti saman katon alla. Valtakeskiössä päätetään tekijänoikeustulojaot, käyttökorvaukset, ESEK tuet ja muu oleellinen. Siellä vastainen mielipide on itsemurha! Boolitilaisuuksissa tämän pillin mukaan siellä tanssitellaan myös suomalaisia poliitikkoja. Samoista maljoista saavat voimansa myös kaupan tappioiksi rakentuneet monopolit. Patentti- ja suoja-aikojen yksiselitteinen tarkoitus on luoda vastavoimaa monopolisoitumisille. Millä perusteella se tulisi kumota?


Lainsäätäjän velvollisuus on nähdä koko kenttä

Villinä ja sen vuoksi tukien ulkopuolelle jääneenä ryhdyimme Tammikuussa kirjaamaan blogiin epäkohtia kotimaisista lähtökohdista. Osa poliitikoista on osannut sitä hyödyntää työssään, osa ei sitä ymmärrä. Blogissa on edustettuna laajasti kaupan, median, muusikoiden, ohjelmatoimistojen ja huvijärjestäjien mielipiteitä. Siellä on myös sija vastakirjoituksille, joiden vähyys on jo hälytysmerkki.


Todistaako politiikka tarpeettomuuttaan?

Ei diktatuuria voi sallia siksi, että se vallitsee kaikkialla. Amerikkalaisvetoinen tulonhankinta-automaatti ei ole EU:n, puhumatta kansallisten kulttuurien – etu. Jos EU-poliitikkomme omaavat etuoikeuden olla demokratian edelläkävijöitä, he tekevät parempaa PR-työtä Suomelle kuin yksikään urheilija. Kun markkinat ajautuvat pelureille, niin kenen se tulisi korjata? Pelurien itsensäkö?

-Erkki Puumalainen

Aihe kirjoitukselle:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Suomea+syytet%C3%A4%C3%A4n+%C3%A4%C3%A4nitesuoja-ajan+kaatamisesta/1135245806007

Punikki vai lahtari?

Levybisneksessä veljessodan ainekset

Tekijänoikeuslainsäädäntö tuntuu pyörivän taas päättäjien pöydillä lobbarien hallitsemassa kaaoksessa. Sen moottorina on neljä monikansallista mediajättiä, joiden intressi on yksittäismuusikkoon nähden monimiljoonakertainen. Ne ovat ovelasti osanneet kertoa suomalaisille etuna sen, miten he haluavat kansantaloudestamme hyödyt. Niiden lanseeraama kvartaaliajattelu ajaa kotimaisilta tuotannoilta kilpailu- ja toimintaedellytykset. Kolmen kuukauden elinaika teoksella ei ennätä kerryttämään tuloja 5 miljoonaa ihmistä varten tehdyille panostuksille.

Pidempi suoja-aika on suoraa menetystä tekijöille

Kolikkoja metsästettäessä unohtuu kuinka valtava tulo jää saamatta, kun arkistot eivät avaudu vapaalle kilpailulle. Yksistään Suomessa 60 -70-lukujen musiikin jääminen ”sääntelytalouteen” merkitsee säveltäjille ja sanoittajille arviolta 50 milj. euron menetyksiä. Kaupan menetetty myynti on miljardeja. Tekijänoikeuksiin liittyvissä monopoleissa on lisäksi ihmisoikeuksia loukkaavia piirteitä. Yksittäinen tekijä ei ole oikeutettu sopimaan kertakorvausta, eikä kustannetun musiikin säveltäjällä tai sanottajalla ole sananvaltaa teokseensa.

Eikö edes Siperia opeta?

Suomen työtätekevää kansaa ohjattiin ulkomailta myös veljessodan aikana. Kansallisten voimien sotiessa toisiaan vastaan suurvaltaideologia saattoi ”tutkan alapuolella” toteuttaa maailmanvalloituspyrkimystään. Millainen Talvisota tarvitaan, että suomalainen lainsäätäjä ja levybisnes näkisivät tehtävänsä tämän yhteiskunnan palvelijana? Suomalaisessa ajattelussa kaveria ei jätettäisi näin huonoon asemaan. Köyhyys on valintakysymys, sillä ikuisuusväittely itsestään selvissä asioissa on 20 vuoden aikana tullut todistusvoimaiseksi. Ikinä musiikkibisneksessä ei ole ollut näin suurta nälkää ja näköalattomuutta.

Poptori Oy

Erkki Puumalainen

Toimitusjohtaja

Sanat eivät riitä kertomaan

Pasi Kaunisto lisää yhden timantin Poptorin suositulle Hitit-sarjalle. Pasi on Hitit-sarjan artistien tapaan toiminut aktiivisesti mukana kappalevalinnoissa ja tuotannossa. Mukana on ohjelmistoon tarttuneita cover hittejä, jotka kuulostavat niin pasimaisilta, että sitä ei kuulemalla erota. "Puoli -coverissa", vuonna 1972 levytetyssä "Isä ja lapsi" -kappaleessa Susanna Nion korvaa Pasin oma tytär Milja, joka ei tuolloin ollut syntynytkään. Eipä Miljakaan enää mikään pikkulikka ole, vaan itsekin muutaman kuukauden äitiyden kokemuksella hän tuo lauluun upean tulkinnan lisäksi aitoutta ja tunnetilaa.

Geneerinen kehitys luo lisäarvoa myös viihteeseen

Milja on laulajana oma lukunsa. Virtuositeetistaan huolimatta hän ei ole pitänyt itsestään melua. Milja tulkitsi viime syksynä Joulupukin virallisen joululevyn Ranskan mallinnuksen, joka
osoittaa, että Milja on maailmanluokan tähti! Kuuntele: www.poptori.fi/scfr Kaunistojen yhteinen substanssi on merkittävä lisäarvo suomalaiselle viihteelle. Heissä yhdistyvät historia, nykyisyys, tulevaisuus, kotimaisuus, kansainvälisyys ja tinkimätön omistautuminen sekä ammattitaito. Se on merkittävä apu kehittäessämme viihteen kotimaisia edellytyksiä.

Sekä että palvelee enemmän kuin joko tai

Hitit-sarja on kansantaloudellisesti ja kulttuurin säilymisen näkökulmasta arvokasta työtä. Vuodesta 2001 lähtien 300 ykkösartistin ykköshittiä on palautettu suomalaiseen omistukseen ja ihmisten saataville, kun Tapani Perttu lauloi viime tiistaina Natalien. Vanhaa hyvää ei voita mikään muu kuin uusi hyvä. Re-recordingin tuottamisessa on tärkeää huomioida, että uusi versio palvelee tämän päivän yleisöä, jolla ei ehkä ole kosketuspintaa menneeseen. Kuplafolkkarin takapenkin tunnetila vaihtuu kotitetatterin elämysmatkaksi. Uusin äänitystekniikka mahdollistaa myös DVD-tekniikassa tärkeän Dolby Digital 5.1 Surround -äänentoiston. Usein myös artisti kokee osaavansa vuosien kokemusten myötä tuoda tulkintaan uutta lisäarvoa.

Kotimaisia tekijänoikeuslisätuloja

Kun näitä levytyksiä käytetään kokoelmissa tai radioiden levylautasilla voidaan olla varmoja, että raha ei katoa kaukomaille. Poptori sijoittaa kaikki näistä koituvat tulot uustuotantoon ja muuhun viihteen palvelukehitykseen. "Kotimaisuustalkoot" tarkoittaa mm. kuluttajien ja musiikin hyväksi tehtäviä luovia tuotannon ja markkinoinnin ratkaisuja. Eräs niistä on Toukokuussa julkaistava Musicard CD -postikorttisarja ks. www.poptori.fi/musicard. Kortti täynnä hittejä on itsekin hitti!

-Erkki Puumalainen

EU-parlamentti työskenteli 4 levy-yhtiön hyväksi

EU-parlamentti on valmis nostamaan levyjen suoja-aikaa 70 vuoteen. Satoja tuhansia Euroopan edunvalvonnan henkilötyötuntia on kääntymässä neljän jättiyrityksen ja Amerikan kansantalouden hyödyksi. On käsittämätöntä, että lainsäätäjä on valmis vahvistamaan levyteollisuudelle muuhun teollisuuteen nähden 350 % suuremman patenttioikeuden. Päätöksellä turvataan pikemminkin ilmaisia lounaita lobbareilta kuin muusikoiden etua, jollaiseksi asia naamioitiin. Kymmenet miljoonat muusikot saavat jaettavakseen lainsuojasta 20 %, kun neljä levy-yhtiötä saa 80 % saaliin. Kummelipolitikointi saa aivan uuden merkityksen. Artisti maksaa, sillä 60 - 70 lukujen kulta-aikojen omistaminen on satoja kertoja isompi ja turvallisempi bisnes kuin uustuotantoon panostaminen.


Kuolemansynti niittää satoa

Koko tekijänoikeuskeskustelu kumpuaa ahneudesta, jota ruokitaan muusikoiden iltalypsy mahdollisuudella. Totta kai sellainen kelpaa, ja näennäinen yksilön etu toimii tosiasiassa järjestövallan kasvattajana. Järjestövoimasuhteet tunnetaan. Luovan työn työnantajana voin vakuuttaa, että en tunne yhtään luovan alan tekijää, joka vaihtaisi täystyöllisyyden ja hyvän palkan määräysvaltaan ja taloudellisesti merkityksettömään jälkiprovisioiden kalastukseen. Mikäli Eurooppa haluaa kilpailla luovassa taloudessa, sen on otettava kilpailuaseekseen tekijänoikeusrodeon poistaminen. Olemme loputtomassa suossa, jos teollinen tai kaupallinen toimija ei voi ongelmitta teettää työtä ja rakentaa kehitystä kehityksen päälle. Työmies on palkkansa ansainnut ja liikemies riskisijoitetun pääoman tuoton. Ei niitä asioita voi sotkea myöskään niin, että rahajättien valtaosin 25 vuoden suoja-aikana omistukseen hankittua omaisuutta ja määräysvaltaa jatketaan perusteettomasti kabineteissa.


Ongelman ratkaisu on myös poliittista saamattomuutta

Ainoa ratkaisu on nostaa luovan työn arvostusta. Luovan työn panostus kotiutuu vasta vuosien mittaan, joten kohtuullinen suoja-aika on perusteltua. Uuteen ”Beatlesiin” panostaminen on taloudellisesti mahdotonta, sillä huolimatta lainsäätäjän halusta turvata arvo-omaisuus 70 vuodeksi, siihen tehdyt panostukset eivät ole yhteiskunnan rahoitusjärjestelmien piirissä. Kun kirvesmies työskentelee 10 000 tuntia, työn lopputuloksen arvo kaksinkertaistuu ja sitä vastaan saa pankista lainaa. 10 000 luovaa työtuntia ovat nolla-arvoista rahoittajille!? Ellei Työ- ja elinkeinoministeriö suostu kehittämään takausjärjestelmää tasa-arvoistamaan luovaa työtä, ulkomaiset pääomavaltaiset jätit haukkaavat ääni- ja kuvatallenteisiin sekä koko luovaan talouteen yksinoikeuden.

Lähde: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/EU-parlamentti+nostaisi+levyjen+suojan+70+vuoteen/1135245452921

Poptori Oy
Erkki Puumalainen
Toimitusjohtaja

10 VUOTTA, EIKÄ SUOTTA

Kotimaisuus, itsenäisyys sekä
tuotannon- ja markkinoinnin luovat ratkaisut
ovat ominta Poptoria. Tammikuussa 1999
CD-myynnin alkaessa vajota lansee-
rasimme CD-postikortit Cannesin
Midem-messuilla. Etsimme maailmalta
sisältöjä ja kumppaneita täyttämään
keksinnön asettamia vaatimuksia,
sillä CD tuo kortille lisäarvoa
vain täysipainoisena.

www.poptori.fi/musicard



Yhteistyön tekeminen ja markkinauudistus ovat mahdoton yhtälö

Alan jääräpäinen valinta uskoa oppeihinsa (jotka ovat vieneet sen toimintaedellytykset) pakotti meidät luomaan sisällöt itse. Päätös panostaa ykköshittien laadukkaaseen uudelleenäänitykseen, oikeaan hinnoitteluun ja laajan yleisön tarpeisiin on kerryttänyt meille mittavat kehittämisen resurssit. Pääomia paloi yli puoli Mannerheim elokuvaa.


Laillista tarjontaa laittomaan hintaan

Vaikka palautimme eilisen artistit kulta- ja platinalevykantaan ja saimme heille mittavan uuden nosteen, uiminen vastavirtaan teki Poptorista levybisneksen Timo Soinin. Ei voi olla oikea levy-yhtiö, kun puhuu kansan suulla!? Markkinahylkimisreaktio sai sairaalloisia, jopa lainvastaisia piirteitä. Ovia sulkeutui ja kilpailurikollisuus rehotti.


Kotimaisuustalkoot ovat turhaa työtä

Kotimaisuuden ymmärtäminen pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys. Ellei työ- ja elinkeinoministeriö olisi ohjannut miljoonatukia ulkomaisten yritysten hyväksi ja opetusministeriö olisi mennyt äärimmäisyyksiin ÄKT:n lobbareiden hyysäämisessä, kotimaisuustalkoita ei olisi tarvittu. Toimiala oli jo niin ylensyötetty erilaisilla tekijänoikeuden rahastusjärjestelmillä, että se ryhtyi valmistelemaan CD-levyn viimeistä Joulua! Miksi tehdä työtä markkinoiden hyväksi, kun tekemättä tienaa paremmin?!

Ilman etujamme valvomaan palkattuja viranomaisia suomalaisilla viihteen ammattilaisilla olisi nyt enemmän töitä ja toimintaedellytyksiä!


Ympyrä sulkeutuu

CD-kortit ovat nyt valmiita markkinoille. Ministeriöiltä kysymme, missä olitte kaikki nämä vuodet? Suosittelemme talkooblogin kertaamista ja sopivan tehtäväkentän etsimistä. Opetelkaa IPR-omaisuuden ja luovan työn rahoittaminen, että alan työvoimalla olisi edes tasa-arvo. Puhekieli on aika muuttaa laatusanoista teonsanoiksi. Osaamattomien on tuottavampaa olla tekemättä mitään! Uskomme erittäin merkittävään CD-levyjen markkinakasvuun, jopa vientiin. CD-kortti on tästä vain yksi luova esimerkki. Viihde on luovaa taloutta ja elämysteollisuutta ks. www.poptori.fi/musicard

-Erkki Puumalainen

Mikkostelunkin uhalla keisarilta on peitettävä kikulit!

Is This It!?

Musiikkibisnes kokoontui Helsinkiin otsikkoasiana musiikkivienti. Tapahtuma sai huomattavaa ja valitettavan kritiikitöntä medianäkyvyyttä. Miten EMI:n Wemppa Koivumäki voi aamutelevisiossa puhua Suomen vientityön edistämisestä ja kuinka Warnerin Tommy Page on sopiva konsultoimaan suomalaisia kilpailemaan monikansallisten yritysten valmiiksi jakamista markkinoista? Neljä kuukautta sitten Musex-vientirengas totesi viennin laskuun syyksi monikansalliset yhtiöt!


Suomalaista edunvalvontaa talutetaan korvasta

Työ- ja elinkeinoministeriön tuilla ja suomalaisten tekijänoikeustuotoilla perusteettomasti rahoitettu ja kartelliksi järjestäytynyt toimiala on härskiyden äärirajoilla vaatiessaan lisätukia. Tuet eivät ole millään tavoin lisänneet alan toimintaedellytyksiä, päinvastoin. Opetus- kulttuuri- ja työ- ja elinkeinoministerimme on vastuutettava verovarojen sekä veroluonteisten ja taiteilijoille kuuluvien varojen käytöstä. Vuosikymmeniä on kuljettu pelkkää alamäkeä, vaikka musiikin kysynnän kasvu on ollut suurempaa kuin ikinä!


Ei pankistakaan saa rahaa ilman liikeideaa

Ruotsin saavutuksia visioimalla ja väitteellä Suomen konseptien olevan jopa Ruotsia edellä, ei ole todellisuuspohjaa. Ulkomailla markkinat ovat yhtä lailla jaetut ja kavenneet. Ylisuojelevat lait pitää poistaa ja tuet on muutettava riskilainoiksi, jotta loppuu keinottelu ja kohdataan rehellinen kilpailu. Kartellien johtamalla bisneksellä ei ole muuta visiota eikä missiota kuin ahneus, muiden työllä eläminen, kuluttajien syyllistäminen ja nottinghaminsheriffimäisestä verotuksesta niskuroimisen leimaaminen vihollisuudeksi.


Palvelutuotanto lähtee kuluttajasta

Viime viikon MipTV-messu (jossa ei ollut muita suomalaisia levy-yhtiöitä) todensi, että ääni- ja kuvatallennebisnes yhdistyy ja se on pysyvästi siirtynyt 360 asteen logiikkaan. Tuottajien on ulosmittaamisten ja estelyjen sijaan otettava vastuuta uusien jakeluteiden kehityksen palvelemisesta. Menestys lähtee palveluketjujen ymmärtämisestä, kysynnän tiedostamisesta ja sen vaatimusten hyväksymisestä. Maailmanmestaruutta ei kannata yrittää, ellei ensin ole Suomen mestari. Sähköinen jakelu on sikahintaista ja kauppojen hyllyistä yli 80 % on levyjä, joita kukaan ei ole sinne pyytänyt. Kenenkä tontilla se omakehuemmagaaloissa julistettu osaaminen katkeaa?


Kenen joukoissa seisot?

Tietoisesti provosoiva Viihteenkotimaisuustalkooblogi on esitellyt malleja, joita ylimielinen toimiala osaa kritisoida vain väitteillä ”utopiaa, mahdotonta”. Alla olevassa ”mahdottomuudessamme” uskotaan 2,5 kertaista kasvuvaraan kotikentällä, kun taas tuo Ruotsiin vertaava kansainvälinen kauppa (jota ei osata) edellyttää 28 kertaista kasvua! Realististako?!


–Erkki Puumalainen