tiistai 2. kesäkuuta 2009

Onko sittenkin toivoa?

Kiitän Ninaa rohkeudesta murtaa vaikenemisen muuria ja avata keskustelua henkisen pääoman hyvinvoinnista Suomessa. Vaikka tilaisuudessa ei syntynyt tulosta, ei ehkä edes konsensusta, niin ilmiselväksi tuli, että ”rajoittamatonta” puheaikaa tarvitaan huikeasti lisää. Ihmiset eri viihteen aloilla ovat aidosti huolissaan ja tekevät tosissaan työtään.

Pelkään koetun epäoikeudenmukaisuuden olevan jopa niin mittavaa, että kukin läsnä olleista saadessaan nykylähtökodissa vallan, ajaisi toimialan uuteen kriisiin liian yksipuolisella katsantokannallaan. Viihde on palveluketju, joka katkeaa riippumatta siitä, kuka kulloinkin haluaa olla liian ahne ja itsekäs. Jos suomalainen viihde ei osaa ketjuuntua (vrt. verkostoitua), se kuolee. Ei monikansallisten jättien kuulu ajatella meidän hyvinvointiamme. Heidän työnsä on tavoitella yksinomaan meidän rahojamme ja se tapahtuu parhaiten suojaamalla omistus- ja tekijänoikeudet ja luulottelemalla, että se on myös meidän etumme. Kannattaa muistaa, että Fazer-kaupan jälkeen 1993 he omistavat lähes koko kulttuurihistoriamme.

Uustuotannosta halutaan tinkiä ja fyysinen työ pyritään minimoimaan. Suomalaisten miljardien eurojen panostus n.15 milj. CD-soittimeen tehdään arvottomaksi ja valtion sekä Esek miljoonatuet puhalletaan ulkomaille. Verotusluontoisia yksilöimättömiä tekijänoikeuskantoja pyritään lisäämään järjestövoimin, eikä ihme, sillä järjestöillä on huikea 15 % kate ”ryöstösaaliista”. Tässä yhtälössä yksittäisen suomalaisen tekijän etu ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun tekijänoikeuslainsäädäntöä kehitetään yksistään suurten globaalien yhtiöiden aloitteista, on edunsaajina neljä jättiyritystä. Oikeuksien omistaminen on jo nyt satoja kertoja isompi bisnes kuin työtä tarjoava uustuotanto.

Tekijänoikeus ei ole yksistään kyllä tai ei asia. ”Liiku bussilla tai kävele, syö riisiä tai kuole ja ota tai jätä” sanelut eivät kuulu demokratiaan. Ääriliike tuhoaa, se on nähty nyt myös musiikissa. Vaikka kriittisyys leimataan kapinallisuudeksi, se on pienen kulttuurin elinehto. Aina on oltava vaihtoehtoja ja niitä tulee myös käyttää.

Poptori Oy
Erkki Puumalainen
toimitusjohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti