sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

EU-parlamentti työskenteli 4 levy-yhtiön hyväksi

EU-parlamentti on valmis nostamaan levyjen suoja-aikaa 70 vuoteen. Satoja tuhansia Euroopan edunvalvonnan henkilötyötuntia on kääntymässä neljän jättiyrityksen ja Amerikan kansantalouden hyödyksi. On käsittämätöntä, että lainsäätäjä on valmis vahvistamaan levyteollisuudelle muuhun teollisuuteen nähden 350 % suuremman patenttioikeuden. Päätöksellä turvataan pikemminkin ilmaisia lounaita lobbareilta kuin muusikoiden etua, jollaiseksi asia naamioitiin. Kymmenet miljoonat muusikot saavat jaettavakseen lainsuojasta 20 %, kun neljä levy-yhtiötä saa 80 % saaliin. Kummelipolitikointi saa aivan uuden merkityksen. Artisti maksaa, sillä 60 - 70 lukujen kulta-aikojen omistaminen on satoja kertoja isompi ja turvallisempi bisnes kuin uustuotantoon panostaminen.


Kuolemansynti niittää satoa


Koko tekijänoikeuskeskustelu kumpuaa ahneudesta, jota ruokitaan muusikoiden iltalypsy mahdollisuudella. Totta kai sellainen kelpaa, ja näennäinen yksilön etu toimii tosiasiassa järjestövallan kasvattajana. Järjestövoimasuhteet tunnetaan. Luovan työn työnantajana voin vakuuttaa, että en tunne yhtään luovan alan tekijää, joka vaihtaisi täystyöllisyyden ja hyvän palkan määräysvaltaan ja taloudellisesti merkityksettömään jälkiprovisioiden kalastukseen. Mikäli Eurooppa haluaa kilpailla luovassa taloudessa, sen on otettava kilpailuaseekseen tekijänoikeusrodeon poistaminen. Olemme loputtomassa suossa, jos teollinen tai kaupallinen toimija ei voi ongelmitta teettää työtä ja rakentaa kehitystä kehityksen päälle. Työmies on palkkansa ansainnut ja liikemies riskisijoitetun pääoman tuoton. Ei niitä asioita voi sotkea myöskään niin, että rahajättien valtaosin 25 vuoden suoja-aikana omistukseen hankittua omaisuutta ja määräysvaltaa jatketaan perusteettomasti kabineteissa.


Ongelman ratkaisu on myös poliittista saamattomuutta


Ainoa ratkaisu on nostaa luovan työn arvostusta. Luovan työn panostus kotiutuu vasta vuosien mittaan, joten kohtuullinen suoja-aika on perusteltua. Uuteen ”Beatlesiin” panostaminen on taloudellisesti mahdotonta, sillä huolimatta lainsäätäjän halusta turvata arvo-omaisuus 70 vuodeksi, siihen tehdyt panostukset eivät ole yhteiskunnan rahoitusjärjestelmien piirissä. Kun kirvesmies työskentelee 10 000 tuntia, työn lopputuloksen arvo kaksinkertaistuu ja sitä vastaan saa pankista lainaa. 10 000 luovaa työtuntia ovat nolla-arvoista rahoittajille!? Ellei Työ- ja elinkeinoministeriö suostu kehittämään takausjärjestelmää tasa-arvoistamaan luovaa työtä, ulkomaiset pääomavaltaiset jätit haukkaavat ääni- ja kuvatallenteisiin sekä koko luovaan talouteen yksinoikeuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti