Punikki vai lahtari?

Levybisneksessä veljessodan ainekset

Tekijänoikeuslainsäädäntö tuntuu pyörivän taas päättäjien pöydillä lobbarien hallitsemassa kaaoksessa. Sen moottorina on neljä monikansallista mediajättiä, joiden intressi on yksittäismuusikkoon nähden monimiljoonakertainen. Ne ovat ovelasti osanneet kertoa suomalaisille etuna sen, miten he haluavat kansantaloudestamme hyödyt. Niiden lanseeraama kvartaaliajattelu ajaa kotimaisilta tuotannoilta kilpailu- ja toimintaedellytykset. Kolmen kuukauden elinaika teoksella ei ennätä kerryttämään tuloja 5 miljoonaa ihmistä varten tehdyille panostuksille.

Pidempi suoja-aika on suoraa menetystä tekijöille

Kolikkoja metsästettäessä unohtuu kuinka valtava tulo jää saamatta, kun arkistot eivät avaudu vapaalle kilpailulle. Yksistään Suomessa 60 -70-lukujen musiikin jääminen ”sääntelytalouteen” merkitsee säveltäjille ja sanoittajille arviolta 50 milj. euron menetyksiä. Kaupan menetetty myynti on miljardeja. Tekijänoikeuksiin liittyvissä monopoleissa on lisäksi ihmisoikeuksia loukkaavia piirteitä. Yksittäinen tekijä ei ole oikeutettu sopimaan kertakorvausta, eikä kustannetun musiikin säveltäjällä tai sanottajalla ole sananvaltaa teokseensa.

Eikö edes Siperia opeta?

Suomen työtätekevää kansaa ohjattiin ulkomailta myös veljessodan aikana. Kansallisten voimien sotiessa toisiaan vastaan suurvaltaideologia saattoi ”tutkan alapuolella” toteuttaa maailmanvalloituspyrkimystään. Millainen Talvisota tarvitaan, että suomalainen lainsäätäjä ja levybisnes näkisivät tehtävänsä tämän yhteiskunnan palvelijana? Suomalaisessa ajattelussa kaveria ei jätettäisi näin huonoon asemaan. Köyhyys on valintakysymys, sillä ikuisuusväittely itsestään selvissä asioissa on 20 vuoden aikana tullut todistusvoimaiseksi. Ikinä musiikkibisneksessä ei ole ollut näin suurta nälkää ja näköalattomuutta.

Poptori Oy

Erkki Puumalainen

Toimitusjohtaja