100 000 euroa ei ole riski levybisneksessä, päinvastoin!

Hienoa, että Jari Sillanpää käyttää varallisuuttaan tallennetuotantoon, sillä se on parasta mitä vapaalla pääomalla saattaa nyt tehdä. Viihde on luontokuormatonta teollisuutta ja sen eri palveluketjut tarjoavat tuhansille työtä. Musiikki on ihmisille terapiaa ja evergreenit jatkavat sitä vuosikymmeniä. Eikä tarvitse myydä kuin 10 000 levyä vuosittain 10 vuoden ajan, niin 100 000 euron tuotantokulu per myyty levy on vain euron levyltä. Kuluttajahinnan voisi näin laskea jopa 5 euroon, koska Gramex, Internet yms. tulot ovat jo liikevoittoa ja kuten Jari itsekin sanoi, hanke tukee hänen tulevia esityksiään.

Suomalaisten tuottamat teosoikeudet jauhavat rahaa kansantalouteemme useita kymmeniä vuosia. Pikku miinuksena Jarille, että myös tuotanto olisi voitu tuottaa ihan yhtä laadukkaasti suomalaismuusikoilla, vaikka toki ymmärrän Abbey Roadin PR arvon.

Tallennetuotanto sikiää erilaista työtä, joten tekemättömyys on suurin riski. Suomi päästi toimialaherruuden yrityskaupoissa ulkomaisille yhtiöille ja sen haittaa kasvattaa Opetus- sekä Työ- ja elinkeinoministeriön keskinäinen kauna teollisten tekijänoikeuksien hallinnasta. Kenellekään ei kuulu synnyttää arvonmääritystä ja rahoitustuotantoa luovalle taloudelle. Eikö viihde ole työtä ja elinkeinoa? Onko helpompi kanavoida rahaa työttömyyteen kuin uskoa viihdeammattilaisten työn arvoon? Ei talojakaan käteisellä rakenneta! Musiikkia ei voi synnyttää ellei ole vapaata varallisuutta tai tuotannon takaisinmaksunaikaista rahoitusta.

Kilpailun puuttuessa monikansalliset monopolit suoltavat ylihintaisia kvartaalihittejään ja tappavat niitä arkistoihin tekijänoikeustuloa kerryttämään. Mikä pahinta, ne ovat onnistuneet luomaan tekijänoikeustuloista itselleen tuotantotukiautomaatin. Rikas omaehtoinen suomalainen uustuotanto häipyy päivä päivältä arvostuksen ja rahoituksen puutteessa olemattomiin. Nälkiintynyt suomalainen viihdeväki on ajettu sisällissotimaan portsarirahoista, jotta iso pääoma voi rauhassa tutkainten alapuolella ulosmitata kansaltamme lisää pääomia ja iloja.

Poptori Oy

Erkki Puumalainen

Toimitusjohtaja

Onko sittenkin toivoa?

Kiitän Ninaa rohkeudesta murtaa vaikenemisen muuria ja avata keskustelua henkisen pääoman hyvinvoinnista Suomessa. Vaikka tilaisuudessa ei syntynyt tulosta, ei ehkä edes konsensusta, niin ilmiselväksi tuli, että ”rajoittamatonta” puheaikaa tarvitaan huikeasti lisää. Ihmiset eri viihteen aloilla ovat aidosti huolissaan ja tekevät tosissaan työtään.

Pelkään koetun epäoikeudenmukaisuuden olevan jopa niin mittavaa, että kukin läsnä olleista saadessaan nykylähtökodissa vallan, ajaisi toimialan uuteen kriisiin liian yksipuolisella katsantokannallaan. Viihde on palveluketju, joka katkeaa riippumatta siitä, kuka kulloinkin haluaa olla liian ahne ja itsekäs. Jos suomalainen viihde ei osaa ketjuuntua (vrt. verkostoitua), se kuolee. Ei monikansallisten jättien kuulu ajatella meidän hyvinvointiamme. Heidän työnsä on tavoitella yksinomaan meidän rahojamme ja se tapahtuu parhaiten suojaamalla omistus- ja tekijänoikeudet ja luulottelemalla, että se on myös meidän etumme. Kannattaa muistaa, että Fazer-kaupan jälkeen 1993 he omistavat lähes koko kulttuurihistoriamme.

Uustuotannosta halutaan tinkiä ja fyysinen työ pyritään minimoimaan. Suomalaisten miljardien eurojen panostus n.15 milj. CD-soittimeen tehdään arvottomaksi ja valtion sekä Esek miljoonatuet puhalletaan ulkomaille. Verotusluontoisia yksilöimättömiä tekijänoikeuskantoja pyritään lisäämään järjestövoimin, eikä ihme, sillä järjestöillä on huikea 15 % kate ”ryöstösaaliista”. Tässä yhtälössä yksittäisen suomalaisen tekijän etu ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun tekijänoikeuslainsäädäntöä kehitetään yksistään suurten globaalien yhtiöiden aloitteista, on edunsaajina neljä jättiyritystä. Oikeuksien omistaminen on jo nyt satoja kertoja isompi bisnes kuin työtä tarjoava uustuotanto.

Tekijänoikeus ei ole yksistään kyllä tai ei asia. ”Liiku bussilla tai kävele, syö riisiä tai kuole ja ota tai jätä” sanelut eivät kuulu demokratiaan. Ääriliike tuhoaa, se on nähty nyt myös musiikissa. Vaikka kriittisyys leimataan kapinallisuudeksi, se on pienen kulttuurin elinehto. Aina on oltava vaihtoehtoja ja niitä tulee myös käyttää.

Poptori Oy
Erkki Puumalainen
toimitusjohtaja