
Sen sijaan kaikenlaiset tuet, jotka palvelevat vain keinottelijoita lisääntyvät. Valtion kuuluu olla mukana kulttuurin riskituotannoissa, mutta ei se saa levitellä rahoja farisealaisesti kabineteissa. Kaikille töille, joille löytyy 50 % riskinjakaja pitää saada sen takaisinmaksuaikaa vastaava laina. Jos tuote menestyy raha palaa kiertoon, jos ei, syntyy työllistämis- ja kulttuuriperusteinen riskisijoitus. Esim. Mannerheim elokuva, josta suomalaiset eivät saaneet taloudellisista syistä itse päättää, on suora tappio kulttuurillemme. Sen lähes koko budjetti olisi työtä, joka kartuttaa tekijöidensä ammattitaitoa ja rikastaa kotimaista kulttuuritarjontaa. Vain murto-osa häviää räjähteinä ilmaan. Nyt niilläkin lipputuloilla kartutetaan Hollywood-elokuvien kassaa.
Aikansa talouskohuelokuva Tuntematon Sotilas, on nyt tullut maksamaan 10 senttiä per katsoja, eikä sen arvo ole vieläkään hävinnyt. Kymmenet tuhannet koulutetut luovan työn ammattilaiset taistelevat pizzerian työpaikoista todellisten tarvitsijoiden kanssa vain valtiovallan kovakorvaisuuden vuoksi. Valtio on siirtänyt itselleen kuuluvan vastuun järjestöille, eikä Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry. esitä luovan työn rahoitusta ongelmana, koska pääomitetulla ulkomaisella teollisuudella on siellä 90 % komentovalta. Rahoituksen puute on paras keino poistaa kotimaiselta toiminnalta kilpailuedellytykset. Tekijänoikeudet edustavat maamme henkistä pääomaa. Niiden omistukseen tulisi luoda jopa ulkomaalaispykälä, mutta vähintään ymmärrys niiden luontokuormattomaan työllistämiseen ja taltioimisen välttämättömyyteen.
-Erkki Puumalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti