Työministeri arvokkaassa työssä

Toivoin asiaa tuntevalta uudelta työministeriltä avausta, jonka hän teki (HS 31.7) luovan yrittämisen ongelmista. Luova talous on kasvanut ”salaa” maailmantalouden veturiksi, mutta viihde on myös keskeinen tekijä arjen jaksamisessa. Viihteen työllistämisvaikutus on lisäksi exponentiaalinen, koska artistin keikkasuosio on suorassa suhteessa levytyksiin.

Lama-aikoina valtio on aina vedonnut kansalaisiin ja yrityksiin, sopeutumatta itse muutosvaatimuksiin. Tarjosin samoja lamalääkkeitä kun Sinnemäki nyt kauppa- ja teollisuusministeriön ylijohtajan työhuoneessa Tammikuussa -93. Esitin luovan talouden ongelmat ja myös mahdollisuudet, nähtyäni mediajättien valtaavan markkinoita maailmalla ja Suomessa. Syksyllä -93 Warner sinetöi Fazer-kaupalla lopun kulttuurihistoriaamme maailman omaisuudeksi. Sitä seuranneen tekijänoikeuksien hinnoittelun ja ylisuojaamisen liiketoimintahaitat markkinamenetyksineen, aiheuttavat maallemme miljarditappiot vuosittain. Kotimainen uustuotanto on lisäksi näivettymässä kertakäyttöhitteihin.

Viiden eri hallituskokoonpanon viranhaltijat ovat olleet varauksetta samaa mieltä aineettoman omaisuuden arvottamisen tärkeydestä ja siitä, että luovalla teollisuudella tulee olla yhdenvertaiset rahoitusedellytykset. Kategorisesti vastuuta siirrettiin rahattomalle opetusministeriölle, mutta siitä lähtökohdasta myös Nokian olisi kuulunut kehittyä viestintäministeriössä. Ongelma ei ole luukkujen määrä, vaan pelin ymmärtäminen luukkujen takana. Työministeriön siirto TEM:n antaa legitimaation ja uutta toivoa.

Virkamiesosaaminen olisi väärä tai liian helppo vastaus, sillä he toteuttavat valmisteluelimiensä esityksiä. Ne taas eivät puhu yrittäjien tai kansalaisten kanssa, vaan luottavat järjestöihin. Ulkomaiset yhtiöt ovat dominanssivallassa kaikissa järjestöissä, joten ”Kehittyvien ulkovaltojen Suomi -hyväveli” konsultoi agendat. Miksi se loisi edellytyksiä kotimaiselle vastavoimalle itseään vastaan?

Ulkomainen pääoma etsii tuottoja myös markkinavoimalla. Avainlippuyrityksellä ei ole tätäkään kilpailukykyä, koska sen käyttöpääomaa kuormittaa usein yli liikevaihdon suuruinen ”arvoton” investointi tekijänoikeuksien palkkakuluihin. Kiskurihintainen ja epävakaa ”piikkiraha” tekee raskaalla taseella kyntävistä yrityksistä heikkoja. Tuskaa lisää harhaoppi siitä, että vain ylilikvidi yritys on kunniallinen ja rahoituskelpoinen.

Kun työmarkkina… yms. tukia ohjataan keinottelulta työllistäviksi lainarahoituksiksi, teoksien tekijänoikeudet jäävät Suomeen. Maailma ymmärtää jo niiden arvon, sillä EU valmistelee niille 70-vuoden lainsuojaa. Anni Sinnemäen on lyötävä molemmat nyrkit pöytään luovan työn työpaikkojen ja Suomen vaurastumisen puolesta.

–Erkki Puumalainen


Lue artikkeli:

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ty%C3%B6ministeri+Sinnem%C3%A4ki+haluaisi+kulttuuriyritysten+tuet+yhdelle+luukulle/1135248089289

Ääni- ja kuvatallennebisneksen tukijärjestelmät kaipaavat päivitystä

Musex organisaation vienti- ja kiertuetukien ympärille syntyneen keskustelun vastakkainasettelu ei muuta tosiasiaa tukien tuottamista surkeista tuloksista. Uskon kyllä joidenkin tukien puolestapuhujien aitouteen työnsä puolesta, mutta heidän ulottuvillaan ei tunnu olevan kaikki tieto itselleen parhaan päätöksen synnyttämiseksi. Neljällä monikansallisella jättiyrityksellä on suvereeni vaikutusvalta kaikissa näennäisesti demokratiaa heijastavissa organisaatioissa. He saavat projekteilleen tuet kaikista mahdollisista tukimuodoista ja mikä pahinta, tuki on 100 % subventiota ulkomaille kansainvälisen yrityksen liiketoiminnan hyväksi.

Yksikään vientihanke ei ole mahdollinen eikä siihen ryhdytä yksistään tuen takia. Sen sijaan tuhansia arvokkaita hankkeita jää toteutumatta, kun ei ole rahaa viedä niitä kilpailukykyisesti päämääriinsä. Tukijärjestelmä ei sovi markkinatalouteen, sillä kaikkiin tukiin syntyy ennen pitkää kähmintää. Nyt on viimeinen hetki puuttua viihteen kritiikittä versoneeseen tukiviidakkoon, sillä suomalaiset kuluttajat tai viihteen ammattilaiset eivät ole niistä juurikaan hyötyjä saaneet. Yksistään tämän seikan pitää olla riittävä suuri syy nykyjärjestelmien lakkauttamiseen. Tuet pitää poistaa ja tilalle on luotava koko projektin kattava 10 vuoden riskirahoitusjärjestelmä, johon tuottajayritys panostaa kolmanneksen, työ- ja elinkeinoministeriö kolmanneksen ja tekijänoikeustukijärjestelmät loput. Yrityksen riski ylläpitää kontrollin, ministeriötuki alan työllisyyden ja tekijänoikeusvarat laajemman kulttuuritarjonnan, eli tappionkin tullessa syntyy voittoja. Kun projekti osoittautuu kannattavaksi, mikä on ilmeistä kun se voidaan huolella toteuttaa, laina maksetaan takaisin ja raha palautuu kiertoon mahdollistamaan uutta elämää.

Erkki Puumalainen

Viihdemaailma ampuu itseään pahasti jalkaan

Kunnioitan Mikael Jungneria kahdesta syystä. Hän on aidosti tuonut uutta ajattelua, rohkeutta ja konsensusta tekijänoikeuskeskusteluun ja osoittanut ymmärtävänsä niiden arvon. Hän on myös uskaltanut korkeasta asemastaan huolimatta tunnustaa julkisesti rakkautensa ja tehnyt sen tavalla mihin moni suomalainen mies ei pysty. Pitääkö tällainen mies ristiinnaulita joutavanpäiväisellä You Tube -tekijänoikeussyytöksellä? ”Olisi pitänyt tietää” höpinät ovat tässä yhteydessä täysin arvottomia ennen kuin ne sadat miljoonat muut samaan ”rikokseen” syyllistyneet ovat saaneet tuomionsa. Ilman ansaintatarkoitusta luodun You Tube -ulostulon voi perustellusti olettaa kuuluvan ”fair use” eli reilun käytön piiriin ilman oikeudellista ennakkotapausta.

Viihdeala on harhautunut perustehtävästään ihmisten viihdyttämisestä ihmisten syyllistämiseen. Inhimillinen vallanhimo ja vallasta kiinnipitäminen ovat juuri niitä asioita, joista sivistynyt maailma haluaa irti. Eikö Siperia ole vieläkään opettanut, ettei vapaata vangita voi. Eikö 20 vuoden ilmaan huitomisella ja loppukäyttäjien rienaamisella nähdä syy-yhteyttä musiikkibisneksen romahtamiseen? Palvelutuotantoon luodut tekijänoikeustoimistot ovat valjastetut kuin Saddamin sotilaat puolustamaan täysin virheellistä ja itsekeskeistä politiikkaa.

Jos edes osalla taisteluun käytetyistä rahoista tuettaisiin laaja-alaisen musiikkitarjonnan tekemisen edellytyksiä, voisi jokainen viihteen tekijä tänään paremmin ja henkinen ilmapiiri olisi viihteelle myönteinen. Viihteen tehtävä on viihdyttää, ei tuottaa rahaa. Kun perustehtävä hoidetaan hyvin, raha tulee itsestään. Aina! Tällainen neuvostomaailman valtakontrolli on takaisinmarssia aikaan, jota ei tule eikä tarvita.

Kun Mikael seuraavan kerran tarvitset rakkauslaulua, harkitse Sinä vain -biisiä. Se on meidän kustantamomme vallassa ja sen saadessa noin näyttävän promootion, tarjoan Sinulle ja puolisollesi kuvissasikin näkyvässä Sundmans-ravintolassa illallisen.

–Erkki Puumalainen

100 000 euroa ei ole riski levybisneksessä, päinvastoin!

Hienoa, että Jari Sillanpää käyttää varallisuuttaan tallennetuotantoon, sillä se on parasta mitä vapaalla pääomalla saattaa nyt tehdä. Viihde on luontokuormatonta teollisuutta ja sen eri palveluketjut tarjoavat tuhansille työtä. Musiikki on ihmisille terapiaa ja evergreenit jatkavat sitä vuosikymmeniä. Eikä tarvitse myydä kuin 10 000 levyä vuosittain 10 vuoden ajan, niin 100 000 euron tuotantokulu per myyty levy on vain euron levyltä. Kuluttajahinnan voisi näin laskea jopa 5 euroon, koska Gramex, Internet yms. tulot ovat jo liikevoittoa ja kuten Jari itsekin sanoi, hanke tukee hänen tulevia esityksiään.

Suomalaisten tuottamat teosoikeudet jauhavat rahaa kansantalouteemme useita kymmeniä vuosia. Pikku miinuksena Jarille, että myös tuotanto olisi voitu tuottaa ihan yhtä laadukkaasti suomalaismuusikoilla, vaikka toki ymmärrän Abbey Roadin PR arvon.

Tallennetuotanto sikiää erilaista työtä, joten tekemättömyys on suurin riski. Suomi päästi toimialaherruuden yrityskaupoissa ulkomaisille yhtiöille ja sen haittaa kasvattaa Opetus- sekä Työ- ja elinkeinoministeriön keskinäinen kauna teollisten tekijänoikeuksien hallinnasta. Kenellekään ei kuulu synnyttää arvonmääritystä ja rahoitustuotantoa luovalle taloudelle. Eikö viihde ole työtä ja elinkeinoa? Onko helpompi kanavoida rahaa työttömyyteen kuin uskoa viihdeammattilaisten työn arvoon? Ei talojakaan käteisellä rakenneta! Musiikkia ei voi synnyttää ellei ole vapaata varallisuutta tai tuotannon takaisinmaksunaikaista rahoitusta.

Kilpailun puuttuessa monikansalliset monopolit suoltavat ylihintaisia kvartaalihittejään ja tappavat niitä arkistoihin tekijänoikeustuloa kerryttämään. Mikä pahinta, ne ovat onnistuneet luomaan tekijänoikeustuloista itselleen tuotantotukiautomaatin. Rikas omaehtoinen suomalainen uustuotanto häipyy päivä päivältä arvostuksen ja rahoituksen puutteessa olemattomiin. Nälkiintynyt suomalainen viihdeväki on ajettu sisällissotimaan portsarirahoista, jotta iso pääoma voi rauhassa tutkainten alapuolella ulosmitata kansaltamme lisää pääomia ja iloja.

Poptori Oy

Erkki Puumalainen

Toimitusjohtaja

Onko sittenkin toivoa?

Kiitän Ninaa rohkeudesta murtaa vaikenemisen muuria ja avata keskustelua henkisen pääoman hyvinvoinnista Suomessa. Vaikka tilaisuudessa ei syntynyt tulosta, ei ehkä edes konsensusta, niin ilmiselväksi tuli, että ”rajoittamatonta” puheaikaa tarvitaan huikeasti lisää. Ihmiset eri viihteen aloilla ovat aidosti huolissaan ja tekevät tosissaan työtään.

Pelkään koetun epäoikeudenmukaisuuden olevan jopa niin mittavaa, että kukin läsnä olleista saadessaan nykylähtökodissa vallan, ajaisi toimialan uuteen kriisiin liian yksipuolisella katsantokannallaan. Viihde on palveluketju, joka katkeaa riippumatta siitä, kuka kulloinkin haluaa olla liian ahne ja itsekäs. Jos suomalainen viihde ei osaa ketjuuntua (vrt. verkostoitua), se kuolee. Ei monikansallisten jättien kuulu ajatella meidän hyvinvointiamme. Heidän työnsä on tavoitella yksinomaan meidän rahojamme ja se tapahtuu parhaiten suojaamalla omistus- ja tekijänoikeudet ja luulottelemalla, että se on myös meidän etumme. Kannattaa muistaa, että Fazer-kaupan jälkeen 1993 he omistavat lähes koko kulttuurihistoriamme.

Uustuotannosta halutaan tinkiä ja fyysinen työ pyritään minimoimaan. Suomalaisten miljardien eurojen panostus n.15 milj. CD-soittimeen tehdään arvottomaksi ja valtion sekä Esek miljoonatuet puhalletaan ulkomaille. Verotusluontoisia yksilöimättömiä tekijänoikeuskantoja pyritään lisäämään järjestövoimin, eikä ihme, sillä järjestöillä on huikea 15 % kate ”ryöstösaaliista”. Tässä yhtälössä yksittäisen suomalaisen tekijän etu ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun tekijänoikeuslainsäädäntöä kehitetään yksistään suurten globaalien yhtiöiden aloitteista, on edunsaajina neljä jättiyritystä. Oikeuksien omistaminen on jo nyt satoja kertoja isompi bisnes kuin työtä tarjoava uustuotanto.

Tekijänoikeus ei ole yksistään kyllä tai ei asia. ”Liiku bussilla tai kävele, syö riisiä tai kuole ja ota tai jätä” sanelut eivät kuulu demokratiaan. Ääriliike tuhoaa, se on nähty nyt myös musiikissa. Vaikka kriittisyys leimataan kapinallisuudeksi, se on pienen kulttuurin elinehto. Aina on oltava vaihtoehtoja ja niitä tulee myös käyttää.

Poptori Oy
Erkki Puumalainen
toimitusjohtaja

Viihteen kotimaisuustalkoot tervehtii tällaista EU-vaalitapahtumaa… kaikki kynnelle kykenevät mukaan!

Nettipiratismi – Piratismia vai oivallinen markkinakeino?

Tekijänoikeuslaki polkee kansalaisoikeuksia ja loukkaa oikeudentajuamme. Emmekö välitä? Onko oikein, että nuorisomme kriminalisoidaan kulttuuritottumustensa vuoksi, koska ylikansalliset tuotantoyritykset ja erilaiset etujärjestöt lobbareineen vaativat tätä?

Onko oikein, että epäkaupallisesta tiedostonjakamisesta jaetaan kovemmat rangaistukset kuin raiskauksesta?

Tervetuloa keskustelemaan tekijänoikeuslaistamme, joka polkee yksilönoikeuksia ja loukkaa vapauttamme tavalla, jota Itä-Saksan Stasi olisi kadehtinut!

Tilaisuuden järjestää Nina af Enehjelm (RKP:n EU-parlamenttiehdokas n:o 129), joka täten toivottaa teidät tervetulleeksi keskustelemaan tai vain kuuntelemaan! Tilaisuus on kaikille avoin. Ennakkoilmoittautuminen on toivottavaa, mutta ei pakollinen.

Aika on siis maanantaina 1.6.2009 klo 15-17.30
ja paikka Helsingissä Diana Auditoriossa osoitteessa Erottajankatu 5.

Nina af Enehjelm
040 547 4696
ninaafenehjelm@gmail.com

TYÖTÄ PERKELE!

Viihteen suurin vastus on viranomainen. Taustalla lienee opetusministeriön (OPM) ja työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) jäsentenvälinen, vai peräti kosto, kun TEM ei saanut hallittavakseen teollisia tekijänoikeuksia. Sen seuraus on ihmisarvoa alentavaa hevosenleikkiä. Luovan työn lopputulos on niin arvokas, että oikeusministeriö on työskennellyt vuosikymmenet luodakseen sen tekijänoikeuksille suojaa. OPM panostaa satoja miljoonia luovien alojen koulutushaaroihin. Silti TEM, jonka tehtävä olisi luoda kalliisti koulutetun työvoiman työllistämisen edellytykset, ei näe immateriaalisella omaisuudella rahoituksen arvopohjaa.

Sen sijaan kaikenlaiset tuet, jotka palvelevat vain keinottelijoita lisääntyvät. Valtion kuuluu olla mukana kulttuurin riskituotannoissa, mutta ei se saa levitellä rahoja farisealaisesti kabineteissa. Kaikille töille, joille löytyy 50 % riskinjakaja pitää saada sen takaisinmaksuaikaa vastaava laina. Jos tuote menestyy raha palaa kiertoon, jos ei, syntyy työllistämis- ja kulttuuriperusteinen riskisijoitus. Esim. Mannerheim elokuva, josta suomalaiset eivät saaneet taloudellisista syistä itse päättää, on suora tappio kulttuurillemme. Sen lähes koko budjetti olisi työtä, joka kartuttaa tekijöidensä ammattitaitoa ja rikastaa kotimaista kulttuuritarjontaa. Vain murto-osa häviää räjähteinä ilmaan. Nyt niilläkin lipputuloilla kartutetaan Hollywood-elokuvien kassaa.

Aikansa talouskohuelokuva Tuntematon Sotilas, on nyt tullut maksamaan 10 senttiä per katsoja, eikä sen arvo ole vieläkään hävinnyt. Kymmenet tuhannet koulutetut luovan työn ammattilaiset taistelevat pizzerian työpaikoista todellisten tarvitsijoiden kanssa vain valtiovallan kovakorvaisuuden vuoksi. Valtio on siirtänyt itselleen kuuluvan vastuun järjestöille, eikä Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry. esitä luovan työn rahoitusta ongelmana, koska pääomitetulla ulkomaisella teollisuudella on siellä 90 % komentovalta. Rahoituksen puute on paras keino poistaa kotimaiselta toiminnalta kilpailuedellytykset. Tekijänoikeudet edustavat maamme henkistä pääomaa. Niiden omistukseen tulisi luoda jopa ulkomaalaispykälä, mutta vähintään ymmärrys niiden luontokuormattomaan työllistämiseen ja taltioimisen välttämättömyyteen.

-Erkki Puumalainen

Voimia demokratialle Mepit!

Tekijänoikeusjärjestöt kantelivat Vanhaselle, Kataiselle ja Wallinille, kun Suomen mepit aktivoivat EU parlamenttia vastustamaan tekijänoikeuksien jatkamista. Hyvä mepit, liiketoimena neljän jättiyhtiön saamaa ylivaltaa maailman levybisneksessä voi kunnioittaa, mutta ei sille politiikkaa voi alistaa! Lakiesityksen tavoite on turvata 60- ja 70-lukujen kulta-aikojen monopoli. Tällainen peruste ei kestä, eikä jo alunperin ylilyövän 95 vuoden suoja-ajan lyhentäminen muuta sitä. Kompromissi 70 vuoteen todistaisi vain lobbareiden älyllistä ylivaltaa.


Suoja-aika on tulonsiirtoa kansalta Amerikan suurkapitalismille

Politiikan helmasynti on uskoa järjestöihin. Tekijänoikeusjärjestöillä on 15 % intressi "ryöstösaaliista" ketunhäntänä kainalossa. Käsittämätön provisio pelkästä rahanvälitystyöstä!? Kulta-ajat suojattiin 25 vuoden jatkolla jo 90-luvun alussa, kun jätit olivat saaneet maailman levyfirmat haltuunsa. Kansanomaisuudeksi kuuluneet oikeudet nostivat niiden omistuksen arvoa satoja miljardeja euroja! Yhdenkään muusikon tai pientuottajan ei ole voitu osoittaa hyötyneen jatkoajasta. He voivat huonommin kuin ikinä, sillä lainmuutos käynnisti silmittömän ulosmittaamisen musiikin käyttäjiltä. Jokainen joutui ”verolle pantavaksi”, käyttö väheni ja levybisnes kuihtui. Järjestöt ja jätit silti porskuttelevat alati kasvavilla tekijänoikeusverotuloilla.


Suljetut järjestöt eivät ole demokratia

Levybisneksen työnantaja- ja työntekijäleiri toimivat harmonisesti saman katon alla. Valtakeskiössä päätetään tekijänoikeustulojaot, käyttökorvaukset, ESEK tuet ja muu oleellinen. Siellä vastainen mielipide on itsemurha! Boolitilaisuuksissa tämän pillin mukaan siellä tanssitellaan myös suomalaisia poliitikkoja. Samoista maljoista saavat voimansa myös kaupan tappioiksi rakentuneet monopolit. Patentti- ja suoja-aikojen yksiselitteinen tarkoitus on luoda vastavoimaa monopolisoitumisille. Millä perusteella se tulisi kumota?


Lainsäätäjän velvollisuus on nähdä koko kenttä

Villinä ja sen vuoksi tukien ulkopuolelle jääneenä ryhdyimme Tammikuussa kirjaamaan blogiin epäkohtia kotimaisista lähtökohdista. Osa poliitikoista on osannut sitä hyödyntää työssään, osa ei sitä ymmärrä. Blogissa on edustettuna laajasti kaupan, median, muusikoiden, ohjelmatoimistojen ja huvijärjestäjien mielipiteitä. Siellä on myös sija vastakirjoituksille, joiden vähyys on jo hälytysmerkki.


Todistaako politiikka tarpeettomuuttaan?

Ei diktatuuria voi sallia siksi, että se vallitsee kaikkialla. Amerikkalaisvetoinen tulonhankinta-automaatti ei ole EU:n, puhumatta kansallisten kulttuurien – etu. Jos EU-poliitikkomme omaavat etuoikeuden olla demokratian edelläkävijöitä, he tekevät parempaa PR-työtä Suomelle kuin yksikään urheilija. Kun markkinat ajautuvat pelureille, niin kenen se tulisi korjata? Pelurien itsensäkö?

-Erkki Puumalainen

Aihe kirjoitukselle:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Suomea+syytet%C3%A4%C3%A4n+%C3%A4%C3%A4nitesuoja-ajan+kaatamisesta/1135245806007

Punikki vai lahtari?

Levybisneksessä veljessodan ainekset

Tekijänoikeuslainsäädäntö tuntuu pyörivän taas päättäjien pöydillä lobbarien hallitsemassa kaaoksessa. Sen moottorina on neljä monikansallista mediajättiä, joiden intressi on yksittäismuusikkoon nähden monimiljoonakertainen. Ne ovat ovelasti osanneet kertoa suomalaisille etuna sen, miten he haluavat kansantaloudestamme hyödyt. Niiden lanseeraama kvartaaliajattelu ajaa kotimaisilta tuotannoilta kilpailu- ja toimintaedellytykset. Kolmen kuukauden elinaika teoksella ei ennätä kerryttämään tuloja 5 miljoonaa ihmistä varten tehdyille panostuksille.

Pidempi suoja-aika on suoraa menetystä tekijöille

Kolikkoja metsästettäessä unohtuu kuinka valtava tulo jää saamatta, kun arkistot eivät avaudu vapaalle kilpailulle. Yksistään Suomessa 60 -70-lukujen musiikin jääminen ”sääntelytalouteen” merkitsee säveltäjille ja sanoittajille arviolta 50 milj. euron menetyksiä. Kaupan menetetty myynti on miljardeja. Tekijänoikeuksiin liittyvissä monopoleissa on lisäksi ihmisoikeuksia loukkaavia piirteitä. Yksittäinen tekijä ei ole oikeutettu sopimaan kertakorvausta, eikä kustannetun musiikin säveltäjällä tai sanottajalla ole sananvaltaa teokseensa.

Eikö edes Siperia opeta?

Suomen työtätekevää kansaa ohjattiin ulkomailta myös veljessodan aikana. Kansallisten voimien sotiessa toisiaan vastaan suurvaltaideologia saattoi ”tutkan alapuolella” toteuttaa maailmanvalloituspyrkimystään. Millainen Talvisota tarvitaan, että suomalainen lainsäätäjä ja levybisnes näkisivät tehtävänsä tämän yhteiskunnan palvelijana? Suomalaisessa ajattelussa kaveria ei jätettäisi näin huonoon asemaan. Köyhyys on valintakysymys, sillä ikuisuusväittely itsestään selvissä asioissa on 20 vuoden aikana tullut todistusvoimaiseksi. Ikinä musiikkibisneksessä ei ole ollut näin suurta nälkää ja näköalattomuutta.

Poptori Oy

Erkki Puumalainen

Toimitusjohtaja

Sanat eivät riitä kertomaan

Pasi Kaunisto lisää yhden timantin Poptorin suositulle Hitit-sarjalle. Pasi on Hitit-sarjan artistien tapaan toiminut aktiivisesti mukana kappalevalinnoissa ja tuotannossa. Mukana on ohjelmistoon tarttuneita cover hittejä, jotka kuulostavat niin pasimaisilta, että sitä ei kuulemalla erota. "Puoli -coverissa", vuonna 1972 levytetyssä "Isä ja lapsi" -kappaleessa Susanna Nion korvaa Pasin oma tytär Milja, joka ei tuolloin ollut syntynytkään. Eipä Miljakaan enää mikään pikkulikka ole, vaan itsekin muutaman kuukauden äitiyden kokemuksella hän tuo lauluun upean tulkinnan lisäksi aitoutta ja tunnetilaa.

Geneerinen kehitys luo lisäarvoa myös viihteeseen

Milja on laulajana oma lukunsa. Virtuositeetistaan huolimatta hän ei ole pitänyt itsestään melua. Milja tulkitsi viime syksynä Joulupukin virallisen joululevyn Ranskan mallinnuksen, joka
osoittaa, että Milja on maailmanluokan tähti! Kuuntele: www.poptori.fi/scfr Kaunistojen yhteinen substanssi on merkittävä lisäarvo suomalaiselle viihteelle. Heissä yhdistyvät historia, nykyisyys, tulevaisuus, kotimaisuus, kansainvälisyys ja tinkimätön omistautuminen sekä ammattitaito. Se on merkittävä apu kehittäessämme viihteen kotimaisia edellytyksiä.

Sekä että palvelee enemmän kuin joko tai

Hitit-sarja on kansantaloudellisesti ja kulttuurin säilymisen näkökulmasta arvokasta työtä. Vuodesta 2001 lähtien 300 ykkösartistin ykköshittiä on palautettu suomalaiseen omistukseen ja ihmisten saataville, kun Tapani Perttu lauloi viime tiistaina Natalien. Vanhaa hyvää ei voita mikään muu kuin uusi hyvä. Re-recordingin tuottamisessa on tärkeää huomioida, että uusi versio palvelee tämän päivän yleisöä, jolla ei ehkä ole kosketuspintaa menneeseen. Kuplafolkkarin takapenkin tunnetila vaihtuu kotitetatterin elämysmatkaksi. Uusin äänitystekniikka mahdollistaa myös DVD-tekniikassa tärkeän Dolby Digital 5.1 Surround -äänentoiston. Usein myös artisti kokee osaavansa vuosien kokemusten myötä tuoda tulkintaan uutta lisäarvoa.

Kotimaisia tekijänoikeuslisätuloja

Kun näitä levytyksiä käytetään kokoelmissa tai radioiden levylautasilla voidaan olla varmoja, että raha ei katoa kaukomaille. Poptori sijoittaa kaikki näistä koituvat tulot uustuotantoon ja muuhun viihteen palvelukehitykseen. "Kotimaisuustalkoot" tarkoittaa mm. kuluttajien ja musiikin hyväksi tehtäviä luovia tuotannon ja markkinoinnin ratkaisuja. Eräs niistä on Toukokuussa julkaistava Musicard CD -postikorttisarja ks. www.poptori.fi/musicard. Kortti täynnä hittejä on itsekin hitti!

-Erkki Puumalainen