Tiesitkö että…
- Mannerheim komensi sota-aikana kokoamaan viihdytysjoukot
- Mielimusiikilla on henkiseen jaksamiseen keskeinen rooli
- Mieleinen musiikki laajentaa hiusverisuonistoa 26 %
- Aikuisväestö ja lapset eivät kuule enää mielimusiikkiaan
- 99 % väestöstä pitää CD-levyjä liian kalliina
- Levyhintaan ei vaikuta suomalaisen kysynnän ja tarjonnan lait
- 22 euron ja 5 euron levyjen valmistuskustannus on sama
- CD-valmistus on 80 % halvempaa kuin sitä edeltäneen vinyylilevyn
- CD-levy maksaa nyt 50 % enemmän kuin sitä edeltänyt vinyylilevy
- Suomalaisilla on levysoittimia enemmän kun ikinä (yli 10 milj. kpl).
- Suomalainen ostaa 1 levyn vuodessa, useimmiten lahjaksi jouluna
- Kertakäyttöisiä aikakausilehtiä kuluu sama määrä viikossa
- Lehden toimitus ja valmistus on yhtä kallista kuin CD-levyn
- Musiikkimyynti ollaan siirtämässä internetiin enemmistön ulottumattomiin
- Katri Helenan levy ei ole suomalainen tuote
- Markkinavoima on jokamiehen oikeus
CD-laman taustalla on monikansallisen kartellin epäonnistuminen kuluttajan palvelemisessa ja halu monopolisoida miljardien myynti kaupalta Internetiin. Silmitön ahneus on toimialakehittämisen sijaan saanut aikaan vain ansiottomia hintojen ja suoja-aikojen korotuksia, tiukempia monopoleja, kultalevyrajan laskuja ja Gramex yms. hyvitysmaksujen ulottamisia niiden maksettavaksi, joita ei haluta edes palvella.
Vapaa kilpailu ja hintajoustot moninkertaistaisivat levymyynnin ja musiikki soisi siellä missä taitelijat haluavat sen soivan, eli kaikkialla. Koska Suomesta tulee kaikki tarvittava osaaminen niin miksi musiikintekijän, säveltäjän, artistin tai tuottajan pitäisi luovuttaa luovan panoksensa ansainta ja määräysvalta ulkomaille kuluttajien ulottumatoimin?
Kokoamme yhteiskuntatalkoot palauttamaan levybisnes takaisin suomalaisille. Yksilöity haaste ja ehdotus valtiovallalle kohdistetaan ministeri Antti Tanskasen yritysrahoitusten ongelmia koskevaan selvitykseen. Poptori hoitaa viihteelle 50 työpaikkaa, jos valtio hoitaa oman osuutensa eli riittävän rahoituksen (ei tuen) saamisesta myös tälle alalle.
Kuuntele aiheesta radiohaastattelu ja alustus haasteelle.
Yksilöity haaste toimitetaan ministeriöille ennen 8.1. 2009
Maan ainoa Avainlippu levy-yhtiö
Poptori Oy
Erkki Puumalainen
050 625 15
Avainlippulevyt myy
Joy Finland Oy
www.joyfinland.fi
Mielenkiintoinen blogi. Linkitin ja kommentoin sitä myös POP-foorumilla: http://www.pop-lehti.fi/foorumi/viewtopic.php?t=838&start=20
VastaaPoistaNoihin tietoiskuihisi tätäkin kautta muutama vasta-argumentti:
"22 euron ja 5 euron levyjen valmistuskustannus on sama"
5 euron julkaisut ovat pääsääntöisesti uudelleenjulkaisuja, joten niiden osalta vertailu tehtäköön. Jos uudelleenjulkaisu maksaa 5 euroa, on se liki poikkeuksetta yhden cd:n nelisivuisella kansilehtisellä varustettu julkaisu. Jos uudelleenjulkaisu maksaa 20+ euroa, on se liki poikkeuksetta tupla-cd, jossa on mukana myös jonkinlainen kansibooklet. Levyn painatuskustannukset ovat karkesti ottaen tällöin kaksi tai kolme kertaa suuremmat kuin nelisivusella vihkosella varustetun yksöislevyn kohdalla.
"CD-valmistus on 80 % halvempaa kuin sitä edeltäneen vinyylilevyn"
Jos värikantisen normaalin vinyylialbumin painattaminen 500 kappaleen painoksena kustantaa verottomana levyä kohden nyt noin 3 euroa, niin ei liene kauhean suuri harhakäsitys, että silloin kun vinyylitehtaita on ollut vielä enemmän ja painosmäärät suurempia, on kappalekohtaiset kulut olleet korkeintaan puolet tuosta. Ja jos levyjä on tehty kerralla vaikka 5 000 kappaletta massamarkkinoille, on kappalekohtaiset hinnat laskeneet varmasti vieläkin enemmän. Sen cd-tehtaan minäkin haluaisin tietää joka viideosahinnalla tuosta levyt painaa.
"CD-levy maksaa nyt 50 % enemmän kuin sitä edeltänyt vinyylilevy"
Nappasin huvikseni lehtipinosta ensimmäisen vastaantulleen musiikkilehden, joka on ilmestynyt vinyylivaltakauden loppuaikoina. Lähteenä Soundi 1/93 ja Epesin mainos. Tyypillinen mainostettujen vinyylilevyjen hinta on 75 markkaa, eli noin 13 euroa. Cd:iden hinta vastaavasti oli tyypillisimmillään 119 markkaa (n. 20 euroa) ja tuplalevyjen kohdalla 189 markkaa (noin 32 euroa). Cd:iden hinta on siis laskenut ja jos vertailu tehtäisiin vinyyliin nähden, on hinnannousu ehkä noin 40%. Vertailun vuoksi: kyseisen mainoksen sisältäneen Soundi-lehden kansihinta on noussut samana aikajaksona noin 100% (19,5 markasta 6,5 euroon).
"Lehden toimitus ja valmistus on yhtä kallista kuin CD-levyn"
Voi päteä joissain tilanteissa. Tosin suurista aikakauslehdistä puhuttaessa kannattaa muistaa: 1) Myynti perustuu tilaajakantaan ja tilatuissa lehdissä arvonlisävero on 0%; 2) Merkittävä osa lehden menoista on katettu jo ennen myyntiä mainostuloilla.
Kiitos Juha, että olet aktiivinen myös meidän sivullamme.
VastaaPoistaVastasinkin jo osittain kysymykseesi Piraattipuolueen blogissa,
http://blog.piraattipuolue.fi/2008/11/torjuntavoitto-suoja-aikaan-ei-riita/
Se kannattaa lukea kokonaan, jolloin hahmottuu, mitä tarkoitan. Vertailen hintoja yksi yhteen selvyyden vuoksi. Eli kun 1988 kännykkä maksoi 24 000 markkaa ja nyt samoilla ominaisuuksilla kenties 50 euroa. Tekniikka ja markkinat ovat kehittyessään tehneet kännykästä jokamiesluokan kulutustavaraa ja levyt ovat kulkeneet päinvastaiseen suuntaan. Kyllä nykyäänkin saa 10 000 euron kännyköitä eli on ihan oikein, että moni lehtiset ja marginaaleja palvelevat piensarjat levyinä hinnoitellaan vaikka 50 euroon.
Hinnoittelun osalta sillä ei ole välttämättä merkitystä onko levy uusi vai kokoelma vanhoja biisejä. Jos Lauri Tähkää myydään 20 eurolla 50 000 kpl, saadaan miljoona euroa kasaan. Jos sitä myydään 5 eurolla voi olettaa, että ostajia on yhtä paljon kuin 7 Päivää lehdellä viikossa eli 262 000 kpl ja saadaan 1 310 000 euroa kasaan. Raaka-ainetta kuluu vain 15 000 euron edestä enemmän. Jos Lauri Tähkän levyn perustamiskulut äänitys, mainonta yms. olivat vaikkapa 100 000 euroa, yksi kuluttaja maksaa niistä ostamassaan levyissä 2 euroa ja volyymiesimerkissä vain 12 senttiä. Yli 200 000 taloutta tulee myös palveltua enemmän.
Hintajousto on markkinatalouden luonnollinen mekanismi, jota levyteollisuus ei ole halunnut käyttää. Ehkä ärsyttäväkin provokaationi pyrkii ensisijaisesti synnyttämään uutta ajattelua, ei väittelyä. Kuinka moni ostaisi kännykän, jos se maksaisi 10 000 euroa?
Kiitos Erkki vastauksista, sekä tällä palstalla että Piraattipuolueen blogissa (sinne aktiiviseen keskusteluun pistämäni ensikommentti oli kirjoitettu myöhemmin kuin tämän palstan edellinen kommenttini, joten siitä aiheiden päällekkäisyys). Koska hyvän keskustelun lailla mielipiteet osin poikkeavat, mutta keskustelu on asiallista, en malta olla jatkamatta vielä kommentointia.
VastaaPoistaEnsiksi kun puhutaan näistä 5 euron ja 50 euron levyistä. Mielestäni levyn määritteleminen valtavirtaan tai marginaaliin on ennakkoon aika hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Usein esimerkkinäsi käyttämän Lauri Tähkän kohdalla on tietenkin helppoa puhua nyt suurista myyntimääristä, mutta täytyy muistaa että ei Tähkänkään ensilevy ilmestyessään paljoa myynyt. Se oli marginaalia. Jos se marginaalijulkaisuna olisi maksanut 50 euroa, olisi varmasti läpimurto ollut vaikeampi toteuttaa. Ja Tähkä ei ole mikään poikkeus, varmasti Sinunkin levyjulkaisijaurallesi mahtuu sekä julkaisuja joiden myynti on ylittänyt kaikki odotukset kuin myös niitä jotka ovat jääneet odotuksista jälkeen.
Ja muuten, Lauri Tähkän levyjä saa vaikkapa Anttilasta, ellei nyt ihan 5 eurolla niin 7,5 eurolla kuitenkin. Valtaosaa albumeista siis. Eivät ne silti myy 250 000 kappaletta, eikä tilanne varmasti juuri muuttuisi vaikka hinnoista leikattaisiin vielä kolmasosa pois. En usko että tilanne olisi dramaattisesti erilainen jos halpahinnoittelu olisi vallinnut jo ilmestymisestä lähtien. Ja toisaalta, en usko sinunkaan uskovan, koska puhuthan kuitenkin äänitteen pitkän myyntiajan puolesta. Mikä on toki arvostettavaa ja sen puolesta kannattaakin puhua.
Vielä levymyynnistä. Poptori taitaa liikevaihdoltaan olla viiden suurimman itsenäisen suomalaisen levy-yhtiön joukossa. Fullstream Records, Levy-yhtiö Oy, Johanna Kustannus ja VL-Musiikki taitavat olla ne muut samaan jokseenkin suuruusluokkaan yltävät. Jos se tilanne todella toteutuisi että vaikkapa vain suuret monikansalliset levy-yhtiöt seuraisi Poptorin hinnoittelupolitiikkaa, niin eikö se olisi aika kohtalokasta Poptorin liikestrategian kannalta? Tuotteet eivät enää erottuisi edullisemmalla hinnalla vaikkapa Anttilan hyllyssä, jossa kuluttaja tekee päätöksensä ostaako hän Poptorin vaiko Warner Musicin julkaiseman Kake Randelin -kokoelman.
Moi Juha ja kiitos itsellesi, sillä avoin kiihkoton keskustelu ja sopiva vasta-argumentaatio, ovat kehityksen parasta raaka-ainetta. Ihmettelen, että usein tarkoituksellisiin provokaatioihini ei vastaa kovinkaan moni vanhakantaisen levybisneksen puolustaja. Se argumentti, jota ei kumota jäänee voimaan. Tai niin ainakin pitäisi.
VastaaPoistaKatson toimialaa teknokraattina, en muusikkona tai harrastajana. Levybisnekseen ei ole ikinä sovellettu terveiden kauppatieteiden perusasioita. Kyllä teollinen toiminta voidaan kaikilla aloilla suunnata jo heti lähteissään suurille tai pienille väestönosille, kuten parfyymi, autot, vaatteet elektroniikka muutamia mainitakseni. Erilaistamisen strategia toimii kaikkialla, mutta se vaatii myös kokonaisuuden huomioimista ja hallintaa. OTS, OTH, OTB eli opportunity to see, hear and buy ovat markkinoinnin arkiterminologiaa ja ne ilmentävät kysynnän ja tarjonnan kontaktipintaa. Alle 40 Anttilasta ei ”mahdu” tulemaan ulos yhtä levyä 250 000 kpl, vaan isot volyymit vaativat jakelupisteiden määrien ts. tarjonnan laajentamista. Iltapäivälehtiä myydään lähes 10 000 myyntipisteessä ja aikakausilehtiä myy yli 3000 myyntipaikkaa, mutta niissä levikkiä auttaa kotiin kanto. Jos uusin Lauri Tähkä soi, näkyy ja sen voi ostaa yhtä monesta paikasta kun iltapäivälehden 5 eurolla, sitä menee lähemmäs puoli miljoonaa viikossa, väitän. Arvostan toki muitakin väitteitä, mutta ne pitää perustella.
Mitä tulee vapaaseen kilpailuun, sitä olen juuri herättelemässä ja toivomassa. Se on Poptorin henkilökunnan ja artistien asia osata suorittaa työnsä paremmin kuin muut. Vain sillä he voivat perustella omat työpaikkansa. Tämä ei ole minun henkilökohtainen missioni tai todisteluni, sillä Poptorilla on jo niin paljon tekijänoikeuksia, että minä joudan niillä tuloilla eläkkeelle. Silloin toki myös kääntyisin kannattamaan terveen itsekkäistä syistä pidempiä suoja-aikoja.
Käyn keskustelua toimialan säilymisen puolesta ja täällä olevien uustuotantoedellytyksien hyväksi. Toimiala hyötyisi siitä, että se lopettaisi vastakkainasettelun Puumalainen vastaan muut, sillä nykyinen ongelma ei poistu sillä, että oppositio vaikenee. On päätettävä kumpi halutaan voittaa väittely vai rahaa?!
Mikksei poptori julkaise Kakelle toista DVDTÄ, sillähän on hyviä kappaleita vaikka kuinka paljon, Kaken keikatkin on miltei loppuun myytyjä?? PS. Kannattaa pitää kiirettä että ei joku muu ehdi ensin..
VastaaPoista