Professori Rainer Oesch kampanjoi tekijänoikeuksien säilyttämisestä opettajille ja tutkijoille perusteenaan tiedon käytettävyys. Suojan jääminen luonnollisille henkilöille saattaa johtaa entistä syvempään suohon. Koko tekijänoikeusasia tulee selkeyttää. Onko kyseessä työsuoritus, jonka lopullinen korvaus sidotaan tulevaan käyttöön, vai tietylle väestönosalle mahdollinen palkkatyön eriarvoinen iltalypsy?Tässä ajassa elävät yritykset ja duunarit ovat kilvan lunastamassa kiinnitystä rosvosukupolveksi. Nykyaika pohjaa vahvasti luovaan talouteen, joka mahdollistaa työn klondykehenkisen korvamerkitsemisen tulevien sukupolvien riesaksi. Jos pyörän keksijällä olisi tekijänoikeus, mikään maailmassa ei pyörisi. Exponentiaalisesti kasvavat perikunnat ja niiden tuhannet intressipiirit synnyttävät loputtomasti esteitä sekä maksuja teoksen käytölle. Tekijänoikeudet ovat perusteltuja, kun tulevaisuuden odotusarvoja jaetaan kohtuudella, mutta kun suoja-aikoja venytetään sukupolvien yli, olemme päättymättömässä maailmansodassa.
Tuhansien tekijänoikeuksien omistajatahon äänellä totean, että 20 vuoden monopoliaika patenttien tapaan on riittävä suoja, kunhan huolehditaan sujuvuus ja työn teettämisen edellytykset tähän hetkeen. En tunne yhtään yritystä, jolla olisi taseessaan yli 20 vuotta vanha kuolettamaton tekijänoikeuspanostus. Ihmiskunnan luoma kehitys on kohdistettava myös tulevan maailman hyväksi. Teos on kohtuuajassa oltava kansanomaisuutta, aivan kuten mekin olemme saaneet kehityksemme valmiille rakentaa. Merkityksetön asia ei ansaitse näin laajaa huomiota, sillä vain kourallisen ihmisistä elanto tulee tekijänoikeuksista. Työstä maksetaan palkka ja lisänä on haluttaessa yrittäjävapaus, jos haluaa osaamisellaan pelata.
Kuka kantaa riskin, saakoon suoja-ajan turvaamaan investoinnin. Mielestäni keskustelua ylläpidetään vain pörssiyritysten IPR -omaisuuden arvon korottamiseksi. Aiheen mediaseksikkyys on luotu höynäyttämällä yksittäiset ihmiset ”pähkinäpussillisilla” ahnehtimaan ansiotonta valtaa ja lisäetua. Kiistely johtaa samaan kuin hallituksen ja AY- liikkeen farssi. Ollaan samaa mieltä yhteiskunnan toimivuudesta ja asiakysymyksistä, mutta tapellaan kun siihen on valta. Työmies on kiistatta palkkansa ansainnut ja kapitalisti oikeutensa sijoitustuottoon. Miten se muka voisi toimia toisinpäin?
–Erkki Puumalainen
20 vuoden suoja-aika voi olla riittävä yksittäiselle musiikkikappaleelle, mutta elokuva-, sarjakuva-, ja kirja-alalla tunnetaan paljon tuotteita joiden arvoa rakennetaan kymmeniä vuosia. Tämä rakentaminen perustuu tuttuihin (tekijänoikeuden suojaamiin) hahmoihin ja maailmoihin. Jos suoja-aika olisi vain 20 vuotta kuka tahansa voisi alkaa kirjoittaa ja julkaista Harjunpää-dekkareita tai Muumikirjoja. Elokuvissa pyörisi loputon määrä Star Wars kloonien klooneja. Samaan aikaan joku piirtäisi omaa Aku Ankkaa ja Pekka Puupäätä. Suoja ajalla on siis merkitystä. Pitäisikö musiikki (audiotallenteet) siis erottaa kokonaan omaksi saarekkeekseen kun puhutaan suoja-ajoista tai tekijänoikeuksista. Millään muulla alalla eivät tekijöiden järjestöt ja teollisuus ole myöskään ryssineet asioita yhtä pahasti kuin levybisneksessä. Tuntuisi kohtuuttomalta jos vaikkapa kuvantekijät pannaan kärsimään siitä että muusikot ovat tyrineet sopimustensa kanssa ja myyneet nahkansa liian halvalla tai väärille ihmisille.
VastaaPoistaKiitos kommentista
VastaaPoistaTämä suoja-ajan suojakeskustelu on saanut jo aivan liian suuret mittasuhteet. En tunne yhtään yritystä tai toimijaa, jolla olisi taseessaan kuoleentumattomia tuotantomenoja yli 20 vuotta vanhaan tuotokseen saati että ne alkaisivat tuottamaan tulosta aikaa pidentämällä.
Nykyisen tietoyhteiskunnan aikana tiedon leviäminen ja markkinointiosaamisen dynamiikka tulee osata jo ohjata niin, että teos saavuttaa kohderyhmänsä aiemmin. Erityisasema tulee asettaa vain sellaisille kulttuurihistoriallisille monumenteille, joita muusta syystä halutaan tallentaa jälkipolville. Tällöin rahoituksesta tulee huolehtia julkinen taho tai joku muu, jolla on intressi.
Suoja-ajan vapautuminen ei merkitse teoskuolemaa, vaan sen laajemman saatavuuden mahdollistamista. Alkuperäistuottajalla on edelleen parhaat edellytykset hyödyntää teostaan. Kulttuurituotoksen paras päämäärä saavutetaan silloin kun se on voinut saavuttaa maksimiyleisönsä. Viihteen tehtävä on viihdyttää, ei tuottaa rahaa. Joka ainoa kerta kun viihde on onnistunut perustehtävässään, rahaakin on tullut, mutta toisinpäin ajateltuna lähes aina on epäonnistuttu.
Erkki Puumalainen