Lapsuus, nuoruus ja sitten kuollut on nykyelämän pikataival, jos sitä mitataan maamme palvelutuotantojen kehityksenä. Itseään ylistävä yhteiskunta ja miljoonabonuksia nauttiva liike-elämä ovat arvioimassa työnsä onnistumista omakehun varassa, sillä yli puolet kansakunnasta jää kasvavassa määrin palvelujen ulkopuolelle. Aikuisväestö ei tunnu tulevan edes kuulluksi itse luomassaan yhteiskunnassa.Edes sotiemme veteraanit eivät saa osakseen sitä toimeentulotukea, joka työrajoitteiselle alle kolmekymppiselle on itsestäänselvyys. Vanhuuden ja viisauden syrjäyttäminen ovat maamme kilpailukyvyssä suuri miinus, sillä keski-iän paremmalla puolella olevat ovat valtava henkinen ja fyysinen potentiaali. Paitsi että heitä on yli puolet väestöstä, heidän vapaa ostovoimansa ja vapaa-ajan määränsä ovat moninkertaiset loppuväestöön nähden. He ovat valmiita osallistumaan yhteiskunnan ylläpitoon paljon mieluummin kulutuksellaan kuin veroja maksaen. Eräs suurimmista palvelutyhjiöistä on viihdetarjonta, sillä viihdemaailmassa on aina harhailtu viimeisten hittien perään.
Tarjonnan muodostaminen kysynnän ehdoille on ainakin toistaiseksi ollut äänilevybisnekselle vierasta. Monelle Olavi Virta lauloi viimeiset merkitykselliset hitit ja suurien salien täyttämiseen tarvitaan poikkeuksetta yli 40 vuotta maata kiertänyt artisti. Tosin tätä väestöä ei vedätetä trendipelleilyllä eikä ylihinnoilla, eivätkä he suostu kuluttamaan halpalaareista sitä, mikä ei muillekaan ole kelvannut. Puhdas Elämä Lapselle -instituutio suorastaan huutaa rinnalleen Viihtyisä Elämä Aikuiselle -ajattelua.
–Erkki Puumalainen
Tutustu uusimpaan aikuisviihteen läpimurtoon!
Lisää viihdekeskustelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti